Studiomuistelmat by Kinnunen

Päivä 1
Perjantai-iltana joukko Moukkia pakkautui erinäisiä soittovälineitä täyteen pakattuun tila-autoon ja otti nokan kohti Tamperetta. Ajonakki sattui tietenkin allekirjoittaneelle. Jani päätti hoitaa kaljoittelupuolta ihan huolella. Muutaman hassunhauskan ajelutunnin jälkeen saavuimme Tampereen keskustan liepeillä sijaitsevalle Adamantium Studiosille, jonka pihassa alkoi tylsääkin tylsempi roudaustuokio miksaajaguru Leo Melinin avustuksella. Auton tyhjennettyä päätimme siirtyä tutustumiskierrokselle Tampereen kuppiloihin, jonne myös taustalaulaja/apulaisvaratuottaja/majatalon isäntä Aarne Schmitt suuntasi sielunsa.

Päivä 2
Huonosti nukutun yön ja aamupalaksi nautitun Coca Cola Zeron jälkeen suuntasimme studiolle jossa pääsinkin sitten mielipuuhaan eli rumpujen kasailuun. Pönttöjen muistuttaessa jollain lailla rumpusettiä alkoi mikkien sijoittelu ja sitä kautta saundien hakeminen, mikä näin jälkikäteen ajateltuna sujui uskomattoman kivuttomasti. Kiitos studiovelho-Leon! Tyytyväisenä tykkeihin saundeihin päästiin seuraavaksi biisien demojen kimppuun. Haikeana katselin soittohuoneen ikkunasta miksaamon puolella hilluvaa kaljapäistä Jania. Ois maistunu varmaan mullekin! About kymmenen tuntisen armottoman kannujen pieksemisen jälkeen tyydyimme iskemään hanskat tiskiin ja siirtymään perinteisesti studion luxus-varustelusta löytyvään saunaan ja nauttimaan erilaisia mieltävirkistäviä ja tajuntaa sekoittavia virkistysjuomia. Näköjään sen verran raskaasti vei mehut miehestä päivän aikana rumpujen soitto, että edes ihanien mallasjuomien nauttiminen ei tuonut tarvittua lisävirtaa lähteä Tampereen yöhön mellastamaan. Jotenka siis Jania lukuun ottamatta päätimme siirtyä kohti assistentti/personal trainer/coach Aarnen poikamiesboksia ja unten maille.

Päivä 3
Aamulla herätessä olo oli ahdistava, pelonsekainen, ja lähes omituinen. Ehkäpä kiitos Aarnen noin millimetrin paksuiselle vieraspatjalle ja veressä lilluville alkoholijäämille. Zero-lasillinen ja automatkalla mojova annos Meshuggahin Obzenia saivat kuitenkin päivän sopivasti käyntiin jotta uusi studiopäivä ja uudet studiokujeet saatiin aluille. Kiitos Tomas Haakelle! Kysyessäni tekstarin välityksellä Janilta mahdollista autokyydin tarvetta ja muutenkin hengissä olemisen mahdollisuuksista sain pikaisen vastauksen ”computer says no”. Kiitos brittihuumorille! Päivän ohjelmassa oli edellisen päivän nauhoittelujen kuuntelu ja mahdollinen korjailu, sekä kahden viimeisen biisin nauhoittaminen. Kuulosti helpolta, mutta ei ollut. Varsinkin kun järkevänä poitsuna päätin jättää vaikeimmat biisit viimeiseksi. Vaikka verta ja hikeä ja kyyneleitä ja vissiin jotain muitakin eritteitä roiskui pitkin päivää varmaan liikaakin, paketti saatiin kuin saatiinkin kasaan aikalailla onnellisin mielin, vaikka usko meinasikin välillä olla vähän loppumaisillaan. Suuri kiitos studiomaisteri-Leolle runsaslukuisista perseelle potkimisista ja v*ttuiluista.

Päivä 4
Bassojen nauhoituspäivänä loistin poissaolollani. Rumpali on muka basistin paras kaveri.

Päivä 5
Kitarapäivänä päätin suurten starojen tyyliin ilmaantua paikalle noin kahdeksan tuntia myöhässä. Ja lopen kyllästyneenä jazzkitaristi/yöpaikan tarjoaja/kaveri Aarnen ohuttakin ohuempaakin patjaan päätin varata viimeistä yötä varten hotellihuoneen. Studiolle saapuessani näky oli varmasti hilpeintä mitä huonoilla silmilläni olin elämäni aikana nähnyt. Jani rämpytteli moukkamaisia säveliä nauhalle sellaisella tärinällä että mies ei ilmiselvästi ollut saanut olutta koko päivänä. Voi raukkaa. Käänsin vielä veistä haavassa heiluttelemalla kylmää Karhu-mäyräkoiraa poloisen Moukka-kitaristin nenän edessä. Muistaakseni se biisi meni uusiksi. Kitarat saatiin mahtavin saundein höystettynä purkkiin, ja Janikin saatiin viimein jääkaapille. Mikä onnellinen hetki kovan työn tehneelle kitarasankarille. Taisi siinä jokunen onnenkyynelkin valahtaa miehen karvaiselle poskelle. Seuraavaksi loppuillan kaava oli melko lailla selvä: Moukat Aarneineen ja Leoineen saunan lauteille ja kaljaa naamariin kuin viimeistä päivää.

Päivä 6
Laulupäivä oli Pauluksen suuri päivä, ja toki meidän muidenkin äijänkäppänöiden. Puolikrapulaisena kuuntelin elin jäykkänä ja leveä hymy naamataulussa kun solistimme huusi sulosäveliä nauhalle. Onnistunut päivä kaikin puolin, ja erittäin onnistunut studiosessio kokonaisuudessa muutenkin! Moukka kiittää ja kuittaa.